Sittenkin lapsia?
Pohdin hetken kehtaisinko kirjoittaa ja jakaa näinkin henkilökohtaista aihetta tänne, mutta päätin kuitenkin painaa "Julkaise" -nappulaa rohkeasti. Perheenlisäyskuviot ovat jokaiselle hyvin henkilökohtaisia ja mielestäni on hienoa, että en ole useisiin vuosiin enää kohdannut mitään uteluita perheenlisäykseen liittyen, iso kiitos siitä!
Elin todella monta vuotta siinä ajatuksessa, että en halua omia lapsia. Olen aina pitänyt lapsista ja ollut hyvin kiinnostunut esimerkiksi lasten kehitykseen ja kasvuun liittyvistä asioista, joten se että en pitäisi lapsista ei ollut syynä siihen että en halunnut omia lapsia. Syitä tähän oli kuitenkin melko paljon, aina maailman tilanteesta talouteen ja työtilanteeseen. En ole missään kohdin elämässäni kokenut, että nyt olisi oikea hetki perustaa perhe - päin vastoin, aina on ollut oikea hetki johonkin uuteen kuten opiskeluun tai uuteen työhön. Olen myös ehkä hieman feministi ja halunnut olla osaltani mukana rikkomassa lasikattoja - vaikka en itse koe että olisin niitä rikkonut.
Viimeisen vuoden ajan (varmasti vanhuuttani) olen alkanut pohtimaan että entä jos kuitenkin perheessämme olisi lapsi tai lapsia. Lähinnä ajatus on ollut biologisten lasten sijaan sijais- tai adoptiolapsissa, mutta tiedän että adoptiolapsen saaminen Suomessa ei ole mikään yksinkertainen asia. Sijaisperheeksi ryhtyminen on alkanut kiinnostamaan ja tiedän, että tämän hetkisessä (eli hektisessä) elämässämme se ei ole vaihtoehto - siksi olenkin alkanut tekemään hiljalleen toimia, joilla saisin vuosien kuluessa rauhoitettua elämäämme ja ehkäpä muutaman vuoden kuluttua voisimme olla sijaisperheenä ollekin apua tarvitsevalle lapselle.
Tällä hetkellä odotan tietoa milloin seuraavat PRIDE -valmennukset Etelä-Karjalassa alkavat ja mahdollisesti osallistuisimme valmennukseen. Sijaisvanhemmuutta harkitsevan tulee käydä siis ennakkoon läpi prosessi, jossa perhe haastatellaan, asuinolot katsotaan läpi ja perhe osallistuu PRIDE -valmennukseen. Valmennus antaa tietoa ja tilaisuuden prosessoida omia valmiuksiaan sijais- tai adoptiovanhemmaksi.
Sijaisperheeksi ryhtymisen lisäksi olemme keskustelleet puolisoni kanssa myös biologisista lapsista. Puolisoni oli suostuvainen sijaisperhetoimintaan, mikäli meillä olisi myös biologinen lapsi ja ajatus sopi minulle hetken harkittuani. Miulla on tällä hetkellä vielä noin 1,5 vuoden verran jäljellä nykyistä määräaikaista työsopimustani ja olen sen verran lojaali työnantajalleni, että en ole jäämässä vanhempainvapaalle tuona aikana, vaikka toki tiedän että siihen on jokaisella oikeus - joten malttakaa mielenne ei ole mitään kerrottavaa asian suhteen. Mitä sen jälkeen tapahtuu, jääköön nähtäväksi.